Autoton syyskuu: työmatkahaaste, jota tiimisi ei tiennyt kaipaavansa

Jotkin haasteformaatit eivät koskaan korvaa askelhaastettasi, mutta ne sytyttävät henkilöstösi sitoutuneen osan, joka on jo tehnyt askelhaasteen kolmesti (100 punnerruksen klubi on yksi tällainen). Autoton syyskuu on toinen, eikä se näytä lainkaan kuntohaasteelta: töihin pääseminen ilman autoa.

Ajoitus ei ole sattumaa. Kansainvälistä autotonta päivää vietetään 22. syyskuuta, mikä antaa haasteelle valmiin kiintopisteen, ja syyskuu on huomaamatta vuoden paras työmatkakuukausi suurimmassa osassa Yhdysvaltoja ja Eurooppaa. Helteet ovat ohi, jäät eivät ole vielä tulleet, aamut ovat tarpeeksi valoisia kävelyyn ja koulujen alkamisen rytmi palauttaa kaikki joka tapauksessa aikatauluun. Jos on kuukausi, jona joku saattaisi kokeilla pyöräilyä toimistolle ensimmäistä kertaa, se on tämä. Euroopan liikkujan viikkoa vietetään lisäksi joka vuosi 16.–22. syyskuuta, ja se päättyy autottomaan päivään. Jos syyskuu on jo ohi, toukokuu (Yhdysvalloissa National Bike Month) tai kevään ensimmäiset leudot viikot toimivat yhtä hyvin.

Ja jotta asia on selvä heti alussa, koska se vaikuttaa siihen, miten esittelet haasteen: tämä on vapaaehtoinen, kapean kohderyhmän haaste eikä laajan sitoutumisen työkalu. Koko yrityksen sitoutuminen kuuluu edelleen askelille, liikuntaminuuteille ja matkalle – formaateille, joihin kaikki voivat osallistua mistä tahansa. Autoton syyskuu on sille osalle henkilöstöäsi, jolle erilainen työmatka on oikeasti mahdollinen, eikä se vaadi muilta mitään. Järjestä se pääohjelmasi rinnalla, ei sen sijaan.

Työmatka on paras paikka piilottaa tapa

Tässä syy, miksi työmatkahaaste ansaitsee paikan hyvinvointikalenterissa, vaikka se kuulostaa enemmän kestävän kehityksen aloitteelta kuin terveysaloitteelta. Lähes kaikki liikkumisneuvot epäonnistuvat samasta syystä: ne pyytävät ihmisiä löytämään uuden aikaikkunan päivästä, jossa sellaista ei ole. Mene salille, käy lounaskävelyllä, tee aamurutiini – jokainen näistä on uusi tapaaminen, joka kilpailee kaiken muun kanssa täydessä elämässä, ja uudet tapaamiset häviävät.

Työmatka on erilainen. Se on jo olemassa. Se tapahtuu kahdesti päivässä, viitenä päivänä viikossa, halusit sitä tai et. Kun muutat siitä edes osan autossa istumisesta kävelyksi, pyöräilyksi tai joukkoliikennematkan kävely–kyyti–kävely-yhdistelmäksi, olet upottanut liikkumisen aikaan, joka oli jo varattu. Tämä on tapojen ketjuttamista puhtaimmillaan: uusi käyttäytyminen ei tarvitse uutta vihjettä, tahdonvoimaa tai kalenterimerkintää, koska työmatka itse on vihje. Ja terveyshyöty on todellinen. Yli 260 000 työmatkalaista kattaneessa brittitutkimuksessa töihin pyöräilevien riski kuolla mihin tahansa syyhyn noin viiden vuoden aikana oli 41 % pienempi kuin autolla tai joukkoliikenteellä kulkevien.

Lisäksi mieliala hyötyy, ja jokainen, joka on vaihtanut kaksikymmentä minuuttia jarruvaloja kahteenkymmeneen minuuttiin liikettä aamuilmassa, kertoo siitä kysymättä. Tunnetussa tutkimuksessa, jossa työssäkäyviä naisia pyydettiin arvioimaan, miltä heistä tuntui päivän eri vaiheissa, aamun työmatka osoittautui kaikista toiminnoista vähiten mieluisaksi. Haaste, joka siirtää edes muutaman työmatkan henkeä kohden autosta jalkakäytävälle tai pyöräkaistalle, muuttaa sitä, miten työpäivä alkaa.

Formaatti: laske päiviä, ei kilometrejä

Mekaniikka on tarkoituksella yksinkertainen. Tämä on käsin kirjattava haaste, jossa on yksi yksikkö: autoton päivä. Jokainen päivä, jona pääset töihin – tai päivän läpi, siitä lisää alempana – ajamatta yksin autolla, kirjataan. Pyörä lasketaan. Kävely lasketaan. Bussi, juna, raitiovaunu, metro ja lautta lasketaan. Kimppakyyti lasketaan, koska tavoitteena on vähemmän yksin ajettuja automatkoja, ei täydellinen autottomuus. Yhdistelmämatka, jossa ajat liityntäpysäköintiin ja jatkat junalla loppumatkan, lasketaan. Kirjaat valinnan, et treeniä, joten mitään ei tarvitse synkronoida eikä puettavaa laitetta tarvita.

Oikea tavoite on yksinkertainen lukumäärä, ja oikea luku on pienempi kuin vaistosi sanoo. Yhdysvaltalaiselle henkilöstölle kahdeksan autottoman päivän kokonaistavoite kuukaudessa on sopiva: noin kaksi päivää viikossa, riittävän kunnianhimoinen vaatiakseen aikomusta ja riittävän joustava, ettei sateinen viikko tai koulukyytipäivä päätä kenenkään haastetta. Amsterdamin tai Kööpenhaminan toimistosi pitää kahdeksaa päivää vähäpätöisenä, ja se on ihan hyvä. Eurooppalaiset kaupunkitiimit voivat tähdätä viiteentoista tai kahdeksaantoista päivään, tai voit lisätä maakohtaisen tulostaulun ja nauttia väistämättömästä kisailusta Denverin ja Berliinin toimistojen välillä.

Hybridi- ja etätyöntekijät tarvitsevat selkeän mukautuksen, joka kerrotaan haasteen kuvauksessa, jotta kenenkään ei tarvitse kysyä: päivinä, joina et tee työmatkaa, autoton asiointipäivä lasketaan. Kävelit ruokakauppaan, pyöräilit apteekkiin, hait lapset koulusta jalan tai jätit auton yksinkertaisesti koko päiväksi parkkiin – kirjaa se. Rakennettava tapa on ”mieti, tarvitseeko tämä matka autoa”, ja se tapa on täsmälleen yhtä arvokas etätyökeskiviikkona kuin toimistotiistaina.

Yksi päivä avaa oven

Autottomassa työmatkailussa kiinnostavinta ei ole se, mitä se tekee niille, jotka jo kulkevat näin. Kiinnostavinta on se, mitä tapahtuu niille, jotka kokeilevat sitä kerran.

Useimmilla, jotka eivät ole koskaan kulkeneet töihin pyörällä tai joukkoliikenteellä, on siitä mielikuva, joka on selvästi todellisuutta huonompi – he kuvittelevat hien, sateen, vaivan ja ajan, ja kuvitelma riittää pitämään heidät autossa vuosikausia. Sitten jokin sysäys saa heidät kokeilemaan kerran, ja suuri osa heistä palaa samalla raportilla: se oli vähemmän kamalaa kuin odotin, ja osa siitä oli oikeastaan mukavaa. Pyörämatka kesti viisitoista minuuttia, ei neljääkymmentä. Juna antoi kolmekymmentä minuuttia lukuaikaa, jota heillä ei ollut ollut vuosikymmeneen. He saapuivat virkeinä eivätkä ärtyneinä.

Kaikki eivät käänny. Moni kokeilee kerran, päättää, että auto sopii heidän elämäänsä paremmin, ja se on täysin hyvä lopputulos – he tekivät tietoisen valinnan oletusvalinnan sijaan. Mutta ne, jotka kääntyvät, kulkevat lähes kaikki saman portin kautta: yhden vähäriskisen kokeilun. Tätä varten haaste oikeastaan on olemassa. ”Kahdeksan autotonta päivää” ei ole tavoite missään syvällisessä mielessä; se on sosiaalisesti hyväksytty tekosyy kokeilla asiaa kerran, kun kollegat kokeilevat samaan aikaan, leutona syyskuun aamuna tulostaulun odottaessa. Haaste tuottaa ensikokeiluja, ja ensikokeiluissa työmatkatottumukset todella muuttuvat.

Raha ja ilmanlaatu kannattaa mainita, mutta pidä ne sivuosassa. Yhdysvaltojen nykyisillä polttoaineen hinnoilla kahdenkymmenen mailin edestakainen työmatka maksaa joka päivä oikeaa rahaa jo ennen pysäköintiä, ja eurooppalaiset maksavat litrasta huomattavasti enemmän; kahdeksan autotonta päivää on kuukauden lopussa näkyvä summa. Liikenne on myös Yhdysvaltojen suurin kasvihuonekaasupäästöjen lähde, ja yksin autolla kuljettu työmatka on siitä suuri osa – juuri siksi kansainvälinen autoton päivä on olemassa. Molemmat perustelut ovat totta ja hyödyllisiä, mutta kumpikaan ei saa ketään pyörän selkään klo 7 aamulla niin kuin ajatus ”tiimini luottaa minuun, ja kävi ilmi, että pidän tästä”. Johda kokemuksella; anna säästöjen ja hiilijalanjäljen olla bonuskierros.

Ole rehellinen auton suhteen

Nyt varaus, jota jokainen yhdysvaltalainen hyvinvointivastaava jo miettii ja joka kannattaa sanoa ääneen aloitusviestissä: monelle amerikkalaiselle työmatkalle ei ole vaihtoehtoa. Toimisto on kolmenkymmenen mailin päässä moottoritietä pitkin, alueella ei ole käyttökelpoista joukkoliikennettä, eikä kodin ja työpaikan välisiä teitä ole koskaan rakennettu ihmiselle ajoneuvon ulkopuolella. Näiden työntekijöiden kehottaminen pyöräilemään töihin ei ole inspiroivaa vaan loukkaavaa, ja juuri siksi tämä on rakennettu vapaaehtoiseksi, kapean kohderyhmän haasteeksi eikä koko yrityksen kampanjaksi. Kenenkään ei pitäisi tuntea tulevansa tuomituksi työmatkasta, jonka rakennettu ympäristö valitsi hänen puolestaan vuosikymmeniä ennen kuin hän otti työpaikan vastaan.

Mutta on myös välimaasto, joka kannattaa nimetä, koska ”haasteen hengessä” on todellinen kategoria. Pysäköinti parkkipaikan perimmäiseen nurkkaan ja viimeisten kymmenen minuutin kävely. Ajo kollegan luo ja kimppakyyti loppumatka. Yhden matkaosuuden korvaaminen joukkoliikenteellä. Autolla töihin tuleminen, mutta auton jättäminen parkkiin kaikkien sen viikon asiointien ajaksi. Jos haastekulttuurisi on terve, ihmiset kirjaavat nämä osittaiset versiot hyvässä uskossa, chat kannustaa heitä silti, ja taustalla oleva tapa – kyseenalaista oletusmatka – leviää ihmisiin, joita puhdas versio ei olisi koskaan tavoittanut.

Yksi turvallisuushuomio, joka kuuluu jokaiseen aloitusviestiin: jokaisen pyöräilijän kannattaa ajaa kuin olisi ensimmäinen viikko, koska monelle se on. Kypärä päähän, valot päälle päivälläkin, rauhallisemmat kadut nopeiden sijaan, vaikka reitti olisi pidempi, ja reitin koeajo viikonloppuna ennen kuin sitä kokeilee maanantain liikenteessä. Syyskuun lahja on hyvä sää, mutta perille kannattaa silti päästä ehjänä.

Tee siitä joukkuelaji

Yksilötavoite antaa jokaiselle oman maaliviivan, mutta formaatti paranee, kun lisäät sen päälle yhteisen tavoitteen: 200 autotonta päivää koko yrityksessä kuukauden aikana tai mikä tahansa henkilömäärääsi sopiva luku. Jokainen kirjattu päivä kasvattaa yhteistä kokonaismäärää, joten se, joka saa aikaan vain kolme autotonta päivää, on näkyvästi tuonut kolme päivää sen sijaan, että jäisi sijoitusten loppupäähän. Yhteiset tavoitteet pitävät kapean kohderyhmän haasteet lämpiminä sen sijaan, että ne muuttuisivat kisaksi kahden jo valmiiksi kaikkialle pyöräilevän välillä (lisää tästä tasapainosta artikkelissa miksi leikkimielinen kilpailu toimii).

Ja tämä haaste täyttää haastechatin kuin tuskin mikään muu. Pyörätelineet, jotka ovat arvoituksellisesti täynnä ensimmäistä kertaa ikinä. Auringonnousu kävelyreitiltä, jota kukaan ei tiennyt kollegallaan olevan. Kirja, jonka joku luki loppuun junassa. Kimppakyytiporukan kamala aamuselfie. Askelhaaste tuottaa lukuja; työmatkahaaste tuottaa todisteita hieman eri tavalla eletyistä elämistä, ja juuri se pitää haastechatin avaamisen arvoisena.

Autoton syyskuu YuMuuvissa

Autottomat päivät on yksi käsin kirjattavista aktiviteeteista YuMuuvin haasteaktiviteettien listalla: osallistujat kirjaavat jokaisen hyväksytyn päivän +Diary-painikkeella ilman puettavia laitteita tai seurantaa. Kun luot haastetta:

• Yksilötavoite: kokonaistavoitteeksi kahdeksan autotonta päivää kuukaudessa, tai enemmän pyöräilykaupungeissa.
• Yrityksen kokonaismäärä: ota käyttöön yhteinen tavoite, jotta jokainen kirjattu päivä kasvattaa yhtä yhteistä lukua.
• Toimistojen välinen kisa: lisää tiimi- tai maakohtainen tulostaulu ja käytä AVG-tilaa, jotta toimiston koko ei ratkaise lopputulosta.
• Asetukset: salli käsin kirjaaminen, aseta päiväraja yhteen kirjaukseen henkeä kohden ja pidä haastechat päällä pyörätelinekuvia varten.

Haasteen luominen vie muutaman minuutin, ja 22. syyskuuta on valmis kiintopiste. Askelhaasteesi on yhä olemassa ensi kuussa; anna kuukauden ajan tiimisi sitoutuneelle osalle syy katsoa aamua eri silmin. Lisää formaatteja askelten ulkopuolelta löydät muista kuin liikuntaan liittyvistä hyvinvointihaasteistamme.

Haluatko järjestää työmatkahaasteen? Varaa YuMuuv-demo, niin autamme sinua luomaan sen.